PASUUNA
Mitä tiede ei voi paljastaa ihmisen mielestä
Mikseivät suurimmat ihmismielet kykene ratkaisemaan maailman ongelmia? Tiedemiehet ovat väittäneet: "Riittävällä tiedolla ratkaisemme ihmiskunnan kaikki ongelmat ja parannamme kaiken pahan." Silti nopeaa tahtia lisääntyvän tiedon myötä myös ihmiskunnan pahuudet ovat lisääntyneet.
Miksi? Onko ihmisen mieli vikainen? Onko se puutteellinen? Ihmisten tietämys sisältää takuulla puuttuvan ulottuvuuden. Tuotteen valmistaja tarjoaa tuotteensa tai laitteensa toimintaa kuvaavan, täydet toimintaohjeet sisältävän ohjekirjan. Täydellisin malli ja mekanismi on ihmisen ihmeellinen mieli ja ruumis. On siis luonnollista, että Luojamme lähetti sitä koskevan oman ohjekirjansa – joka paljastaa omaksi parhaaksemme, mikä me olemme, miksi me olemme, minne olemme matkalla ja mikä on tuo tie.
Tuo ohjekirja on Pyhä Raamattu. Ihmisen käsissä siitä on tullut kuitenkin väärin ymmärretyin, väärin tulkituin ja parjatuin kirja.
Raamattu paljastaa tiedosta puuttuvan ulottuvuuden. Se paljastaa selvästi ihmisen uskomattoman potentiaalin – kun ihminen vain lukisi – ja uskoisi sen sanoman!
Raamattu on lähdekirjamme. Se paljastaa, miksi meidät ihmiset asetettiin maapallolle – mikä me olemme – minne olemme matkalla – ihmisen vielä toteutumattoman uskomattoman suuren potentiaalin – miten tällä ihmisen mielen ja ruumiin mekanismilla saavutamme onnen ja rauhan täyttämän elämän ja tuon mahtavan potentiaalin.
Suurimmatkaan ihmismielet eivät ole ymmärtäneet Jumalan ilmoittamaa tietoa. Aivan kuin Luojamme viesti olisi lähetetty murtamattomalla salakoodilla.
Suurimmatkaan ihmismielet eivät ole murtaneet sen salakoodia. Nykytiede ei ymmärrä sitä. Psykologitkaan eivät ymmärrä, mistä ihmisen mieli koostuu.
Äärimmäisen tärkeä komponentti puuttuu suurista ihmismielistä! Käyttöohje paljastaa tämän puuttuvan komponentin. Siitä ei opeteta korkeakouluissa eikä yliopistoissa. Se on maallisilta viisailta ja ymmärtäväisiltä piilossa. Kaikkien aikojen ylin ihmismieli lausui asiasta: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille" (Matt. 11:25).
Ohjekirjamme paljastaa hengelliselle lapsenmieliselle, että iankaikkisuudessa oli alun perin Jumala, ja hänen kanssaan, myös iankaikkisuudessa oli "Sana", toinen henkilö, joka on myös Jumala. Jumala loi kaiken tämän rinnakkaisesti olemassa olevan henkiolennon kautta, nimeltä "Sana" (Joh. 1:1–4).
1. Moos. 1:1 "Jumala" on heprean alkusana Elohim – substantiivi eli nimisana, muodoltaan monikko, mutta kieliopillisessa käytössä tavallisesti yksikkö – yksi Jumala, joka koostuu useammasta kuin yhdestä henkilöstä. Toisin sanoen jumalallinen perhe, jonka Pää on Joh. 1:1 mainitsema Jumala.
Jumala loi ensin enkelit – jotka koostuvat myös hengestä, mutta ovat Jumalaa alempia ja vailla luovaa voimaa olevia olentoja.
Seuraavaksi Jumala loi – saattoi olemassa olevaksi – fyysisen maailmankaikkeuden, mukaan lukien Maa-planeetan. Kolmasosa enkeleistä sijoitettiin valmiille Maa-planeetalle Jumalan hallituksen alaisiksi, jota hallinnoi suuri arkkienkeli kerubi Lucifer. Jumalan hallituksen alainen maapallo oli suurenmoisen rauhan, onnen ja ilon täyttämä, kunnes Lucifer johti alaisensa enkelit kapinaan. Jumalan hallitus tuli hylätyksi, sitä ei pantu enää täytäntöön, minkä seurauksena maapallo tuli autioksi ja tyhjäksi, sekasortoiseksi ja täysin pimeäksi.
Sitten Jumala uudisti kuudessa päivässä maan pinnan. Jumala teki tämän 1. Mooseksen kirjan ensimmäisen luvun "luomisviikon" aikana ensimmäiset elämänmuodot, jotka alkoivat lisääntyä – ensin kasviston, sitten eläimistön – vailla ajattelu-, päättely- ja päätöksentekoprosesseja, vailla eettisiä, moraalisia ja hengellisiä kykyjä.
Lopulta luotiin ihminen – luotiin Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi – olemukseltaan ja muodoltaan – mutta joka eläinten tavoin koostui maan fyysisestä materiasta. Ihminen, jonka kohtalo oli viime kädessä syntyä itse Jumalan perheeseen, suunniteltiin jumala-tyyppisen mielen omaavaksi – omaten kyvyn ajatella, järkeillä, tehdä valintoja ja päätöksiä sekä kyvyn muodostaa eettisiä, moraalisia ja hengellisiä asenteita.
Muista, että Jumalan tarkoitusperä on lisääntyä ihmisen luomisen kautta – luoda vain Jumalan omaama täydellinen hengellinen luonne – joka ei tahtoen tee, eikä seurauksena voi tehdä milloinkaan syntiä! (1. Joh. 3:9).
Tällaista täydellistä hengellistä ja pyhää luonnetta ei voida luoda hetkessä. Se on kehitettävä, mikä vaatii aikaa ja kokemusta.
Tällainen luonne on yksittäisen ihmisen kyky oppia ymmärtämään ja erottamaan oikeat arvot vääristä, oikea tie väärästä, valitsemaan oikea ja hylkäämään väärä, tahdonvoiman avulla tekemään oikein ja vastustamaan pahaa.
Eläimillä on aivot ja vaisto, mutta ei valtaa ymmärtää, ei valita moraalisia ja hengellisiä arvoja eikä kehittää täydellistä hengellistä luonnetta. Eläimillä on aivot, mutta ei älyä – vaisto, mutta ei kykyä kehittää pyhä ja jumalallinen luonne.
Tämä on eläimen aivojen ja ihmisen mielen välinen transsendentaalinen ero.
Mutta mistä tämä valtava ero johtuu?
Eläimen aivojen ja ihmisen aivojen muoto ja rakenne eivät eroa käytännössä. Norsun, valaan ja delfiinin aivot ovat suuremmat kuin ihmisaivot, simpanssin aivot ovat hieman pienemmät.
Laadullisesti ihmisaivot ovat jonkin verran paremmat, mutta ei selitä tuoton eroa.
Mikä selittää valtavan eron tuotossa? Tieteellä ei ole riittävää selitystä. Eräiden aivotutkijoiden päätelmän mukaan ihmisaivojen on omattava eläinaivoista puuttuva ei-fyysinen komponentti. Useimmat tiedemiehet eivät kuitenkaan myönnä ei-fyysisen komponentin olemassaolon mahdollisuutta.
Mikä muu selitys löytyy? Tiede ei omaa muuta vastausta kuin ihmisaivojen vähäinen fyysinen paremmuus, koska se ei tunnusta minkään hengellisen mahdollisuutta.
Kun ihminen kieltäytyy myöntämästä oman Luojansa olemassaolon, hän sulkee pois mielestään valtameren perustietoa, faktoja ja ymmärrystä. Kun viisaana itseään pitämä ihminen korvaa totuuden tarulla, hän on ihmisistä tietämättömin.
Kun ihminen tieteen nimissä kieltää – tai välinpitämättömänä jättää huomioimatta – Luojansa, hän sokaisee mielensä sille, mikä hän on, miksi hän on, minne hän on matkalla ja mikä on tuo tie! Ei ihme, että maailma on pahan vallassa! Seuraukselle löytyy aina syy!
Kun mielemme avataan vastaanottamaan tietämys Jumalastamme ja Jumalan tarkoitusperistä, meille avautuu loistavan valtava tietämyksestä puuttuva ulottuvuus: Tieto siitä, että Jumala on jumalallinen Perhe – että Jumala lisääntyy – että prosessi tapahtuu materian välityksellä ja että Jumala avaa ymmärryksemme valtavasti uutta tietämystä.
Pohdi. Jumala koostuu hengestä. Jumala on Luoja, Suunnittelija, Hallitsija, Kasvattaja. Jumalalla on ylin mieli. Jumala ON täydellisen pyhä ja vanhurskas luonne!
Jumala lisääntyy fyysisen maapallon materian välityksellä. Jumala on muodostanut ihmisen fyysisestä maasta kuvakseen ja kaltaisekseen (olemukseltaan ja muodoltaan).
Jotta ihminen voi tulla Jumalaksi, Jumalan lisääntymisprosessissa, ihmisessä rakennetun luonteen täytyy olla lähtöisin Jumalasta – ja myös ihmisen henkielämän on lähdettävä Jumalasta.
Toisin sanoen Jumalan oli täytynyt suunnitella, kuinka kuroa umpeen materian (josta ihminen koostuu nyt kokonaan) ja hengen (joka Jumala nyt on ja joksi ihmisen on tultava) välinen kuilu.
Materia ei ole henki – sitä ei voida muuttaa hengeksi. Miten Jumala voi muuttaa kuolevaisen, materiasta koostuvan ihmisen kuolemattomaksi, hengestä koostuvaksi Jumalaksi?
Ihminen koostuu kokonaan materiasta. Jumala kertoo: "Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu" (1. Moos. 2:7). Ihminen luotiin maan tomusta. Ihminen saa tilapäisen ihmiselämänsä sieraimista sisään ja ulos hengitettävästä ilmasta. Hänen elämänsä on veressä (1. Moos. 9:4,6). Koska elämänveri hapettuu hengitysilman vaikutuksesta, kuten bensiini auton kaasuttimessa, siksi henkäys on "elämän henkäys", aivan kuten elämä on veressä.
Huomaa tarkkaan, että ihmisestä, joka oli tehty kokonaan materiasta, tuli elävä sielu heti, kun henkäys antoi hänelle tilapäisen fyysisen elämän. Jae ei sano "kuolematon" sielu. Ihmisellä ei ole kuolematonta sielua. Ihminen on sielu heti kun fyysinen elämä astuu ihmiseen.
"Sielu" -sanan heprean kielen alkusana on nephesh. Eläimiä kutsutaan 1. Moos. 1:20–24 kolme kertaa sanalla nephesh – vaikka kääntäjät käänsivät tämän heprean sanan "olennoksi". Eläimet omaavat saman väliaikaisen fysikaaliskemiallisen olemassaolon kuin ihminen. Molemmat kuolevat saman kuoleman (Saarn. 3:19–20).
"Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava" (Hes. 18:4). Jumalan Sana kertaa toistamiseen: "Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava" (jae 19). Aadam oli sielu, ja Jumala sanoi hänelle hyvän ja pahan tiedon puun suhteen: "... sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman" (1. Moos. 2:17), minkä saatana kielsi, mutta Aadam ja Eeva uskoivat saatanaa, kuten suurin osa ihmiskunnasta aina siitä lähtien.
Ymmärretään! Ihminen on lihaa ja verta – koostuu kokonaan materiasta – ja tuo elävä materia on elävä sielu.
Sielu koostuu fyysisestä materiasta, ei hengestä.
Olen selittänyt, että ihmisaivot ja eläinaivot ovat lähes identtiset. Kuitenkin ihminen luotiin Jumalan olemuksen ja muodon mukaiseksi omatakseen erityinen suhde Jumalaan – jotta hän omaisi potentiaalin syntyä Jumalan perheeseen. Ja Jumala on henki (Joh. 4:24). Kuilun umpeen kuromiseksi – eli kokonaan materiasta koostuvan ihmiskunnan siirtymiseksi henkiolennoiksi Jumalan valtakuntaan, täysin hengestä koostuviksi, ja samaan aikaan ihmiselle Jumalan kaltaisen mielen antamiseksi – Jumala asetti jokaiseen ihmiseen hengen.
Job 32:8 lukee: "Onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä."
Tämä on suuri totuus, jonka ani harva ymmärtää.
Kutsun tätä henkeä ihmisen hengeksi, sillä se on jokaisessa ihmiseSSÄ, vaikkakin se on henkiaine, ei materia. Se ei ole henkipersoona eikä henkiolento. Se ei ole ihminen, vaan henkiaine ihmiseSSÄ. Se ei ole sielu – fyysinen ihminen on sielu. Ihmisen henki antaa ihmisaivoille älyn voiman. Ihmisen henki ei anna ihmiselle elämää – ihmisen elämä on fyysisessä elämän henkäyksen hapettavassa veressä.
Se on se eläinaivoista puuttuva ihmisen aivojen ei-fyysinen komponentti. Se on ainesosa, joka mahdollistaa ihmisen ylösnousemuksen hetkellä jumalalliseksi siirtymisen, ilman materian hengeksi muuttamista. Selitän tästä hieman myöhemmin.
Tahdon selventää muutaman olennaisen seikan ihmisessä olevasta hengestä. Se on henkiaine, aivan kuten materian aineita ovat ilma ja vesi. Tämä ihmisen henki ei näe. Fyysiset aivot näkevät, silmien kautta. Ihmisen henki ihmisessä ei kuule. Aivot kuulevat korvien kautta. Tämä ihmisen henki ei voi ajatella. Aivot ajattelevat – henki antaa ihmiselle voiman ajatella, kun taas tätä henkeä vailla olevat eläinaivot ajattelevat alkeellisesti.
"Kuolemattomaan sieluun" uskovien usein käyttämä kirjoitus valaisee asiaa. Apostoli Paavali selittää 1. Kor. luvussa 2 korinttilaisille, ettei hän saapunut heidän luokseen vaikeasti ymmärrettävällä puheella, kuten moni turhamaisuuttaan korostava, vaan puhui nöyrästi ja selkeän yksinkertaisesti. Silti kukaan ruhtinaista, korkeasti koulutetuista, ei eliiteistä' – ei hallitsijoista – kyennyt ymmärtämään.
Mikseivät korkeasti koulutetut ymmärtäneet Paavalia? Koska Paavali julisti Kristuksen sanomaa Jumalan valtakunnasta, hengellistä tietoa, jota ei voi nähdä fyysisin silmin eikä kuulla fyysisin korvin. Hengellinen tieto ei tule ihmismieleen luonnollisin keinoin – sillä henkeä ei voi nähdä, kuulla, tuntea, maistaa eikä haistaa.
Sitten Paavali selittää, ettei (jae 11) kukaan ihminen ei voi tietää tietoa, mitä ihmisessä on vaan "ihmisen henki, joka hänessä on". Vaikka yksinkertaisen eläimen aivot ovat käytännöllisesti ihmisaivojen kaltaiset – osan jopa suuremmat – eläinaivot eivät voi tietää – ymmärtää – mitä ihminen ymmärtää. Samoin ei pysty ihminen ilman hänessä olevaa ihmisen henkeä. Toisin sanoen tämä henki tarjoaa ihmisaivoille älykkyyden.
Tämä ihmisen mieli rajoittuu kuitenkin vain fyysisen tietämykseen. Se ei voi tietää – ymmärtää – Jumalan hengellisiä asioita. Miksei? Koska myös ihmisen mieli voi luonnollisesti tietää vain sille näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja tuntoaistin kautta saapuvan tiedon. Yksinkertainen eläin voi nähdä, kuulla, haistaa, maistaa tai tuntea kuin ihminen, muttei kykene hyödyntämään aivoihinsa saapuvaa ajatus- tai tietomallina. Syy tähän selitetään myöhemmin.
Nyt 1. Kor. 2:11 loppupuoli: "Samoin" (samalla tavalla) ei myös kukaan tiedä – omaa tietoa, ymmärrä tai käsitä – mitä Jumalassa on, eli Jumalan asioita, paitsi toisen Hengen, Jumalan Pyhän Hengen, kautta.
Kuten mikään eläin ei omaa ihmisen tietämystä, ei myöskään ihminen voi omata tietoaan pelkkien aivojensa avulla vaan hengen ihmisessä – ihmisen hengen – avulla. Samoin ihminenkään ei voi tietää – ymmärtää – Jumalan asioita, kunnes hän vastaanottaa toisen hengen – Jumalan Pyhän Hengen.
Vielä toisin esitettynä, jokaisella ihmisellä on hedelmöittymisen hetkestä henki, jota kutsutaan "ihmisen hengeksi", joka on ihmisessä. Huomaa tarkasti, että tämä henki ei ole ihminen vaan asia ihmiseSSÄ . Kun ihminen nielee marmorikuulan, kuula on asia ihmisessä, mutta se ei ole ihminen eikä osa ihmistä. Ihminen on tehty maan tomusta – kuolevaiseksi. Tämä ihmisen henki ei ole sielu. Se on jotain sieluSSA, joka itsessään on fyysinen ihminen.
Huomaa lisäksi jae 14: "Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti."
Jumala antaa meille siis hedelmöittymisen hetkellä yhden hengen, jota kutsun paremman termin puuttuessa ihmisen hengeksi. Se antaa meille eläimen aivoista puuttuvan mielen voiman. Tämä mielen voima rajoittuu kuitenkin fyysisen maailmankaikkeuden tuntemiseen. Miksi? Koska tieto astuu ihmisen mieleen vain viiden fyysisen aistin välityksellä.
Huomioi, että Jumala ei saattanut Aadamin ja Eevan luomisen aikaan ihmisen luomista päätökseen. Fyysinen luominen oli valmis. He omasivat luomisensa hetkellä tämän "ihmisen" hengen.
Oli seurattava hengellinen luominen, mikä edellyttää ihmisessä toista henkeä – Jumalan Pyhää Henkeä.
"Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt. Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän- ja pahantiedon puun" (1. Moos. 2:7–9).
Aadam ei ollut todellisuudessa kirjaimellisesti vielä "valmis". Hänessä oli ihmisen henki – mutta ei Jumalan henkeä. Jumala tarjosi hänelle vapaasti elämän puun hedelmää – joka symboloi Jumalan Pyhää Henkeä. Elämän puusta nauttiminen olisi saanut aikaan kaksi asiaa: (1) avannut hänen mielensä ymmärtämään hengellistä tietoa ja (2) asettanut häneen iankaikkiseen elämään johtavan Jumalan Pyhän Hengen lahjan. Kun Jumala kertoi Aadamille, mikä Jumalan valtakunta oli, Aadam ei uskonut Jumalan sanomaa, hän oli tottelematon – teki syntiä. Mitä sitten tapahtui?
"Ja Herra Jumala sanoi... Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti. Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä" (1. Moos. 3:22–24).
Ymmärrä, käsitä asia!
Älä unohda Jumalan suurta tarkoitusta! Jumala lisääntyy materia-aineesta koostuvan ihmisen kautta – lisätäkseen omaa pyhää, vanhurskasta ja synnitöntä Jumalaperhettään. Koska Jumala koostuu hengestä, kuinka hän kuroo umpeen kuolevaisen fyysisen ihmisen ja kuolemattoman hengestä koostuvan Jumalan välisen kuilun?
Kun ensimmäinen ihminen valitsi väärin, hylkäsi syntiä tehden Jumalan hallituksen, Jumala ajoi hänet ulos Eedenin puutarhasta ja sulki pääsyn elämän puuhun. Jumala oli tietysti ennakoinut teon mahdolliseksi, mutta Jumalan tarkoitusperän oli jatkuttava! miten?
Suunnitelma vaati nyt "toisen Aadamin" – Jeesuksen Kristuksen, joka oli uhrannut itsensä jo ennen maailman olemassaoloa. Kristuksen ei ollut kuitenkaan määrä saapua, syntyä ihmiseksi tarkoituksena kuolla, vielä noin 4000 vuoteen.
Jumala oli asettanut 7000 vuoden ajanjakson – ihmiskunnan ensimmäiset 6000 vuotta, erotettuna Jumalasta (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta), kulkemaan omaa tietään – kirjatakseen inhimillisen kärsimyksen ja ahdistuksen oppiläksyn, joka aiheutuu, kun elää vastoin Jumalan elämäntapaa , Jumalan hallituksen käskystä – jonka Aadam hylkäsi.
Tätä 6000 vuotta, jona saatana toimisi yhä edelleen, oli määrä seurata 1000 vuotta Kristuksen hallintoa, sillä Kristus pätevöityi palauttamaan Jumalan hallituksen maan päälle. Tämän seitsemännen vuosituhannen aikana saatanan vaikutus pidätettäisiin täysin.
Seitsemännellä vuosituhannella Jumalan valtakunta – Jumalan hallitseva perhe – perustetaan maapallolle.
Ensimmäisen 6000 vuoden aikana vain harvalle tarjottaisiin tilaisuus osallistua hengelliseen luomiseen, joka alkaa toisen hengen – eli Jumalan Pyhän Hengen lahjan – vastaanottamisesta. Näitä verrattain harvoja poikkeuksia lukematta Jumalalla olisi "kädet irti" -toimitapa koskien ihmissukua. Ilmeisesti Aabel, Aadamin toinen poika, noudatti Jumalan tietä, sillä Kristus kutsui häntä "vanhurskaaksi Aabeliksi". Hanok "vaelsi Jumalan yhteydessä". Nooa löysi Jumalan suosion – ilmeisesti vain nämä muutamat ensimmäisen noin 1900 vuoden aikana.
Vedenpaisumuksen jälkeen Aabraham, Iisak, Israel ja Joosef elivät Jumalan tiellä. Jumala kutsui ja muokkasi sitten Israelin kansan, jolle ei tarjottu kuitenkaan hengellistä pelastusta eikä iankaikkista elämää – ainoastaan aineellisia ja kansallisia siunauksia. Jumala kutsui muutamat profeetoiksi ja toimi heidän kauttaan. Vihdoin saapui hengellisen pelastuksen kaikille mahdollistama Kristus. Kristusta seuraavana lähes 2000 vuotena hengelliseen pelastukseen kutsuttiin kuitenkin vasta verrattain pieni, hengellinen ensisato.
Ihmisen lisääntyminen kuvaa Jumalan lisääntymistä
Harva ymmärtää, että ihmisen lisääntyminen omaa pyhän ja jumalatasoisen merkitys, jota ei voida soveltaa mihinkään muuhun elämänmuotoon.
Ihmisen lisääntyminen kuvaa hengellistä pelastusta – mikä on itse asiassa Isän Jumalan lisääntymistä Jumalan perheessä.
Näe nyt tämä hämmästyttävä yhtäläisyys!
Muista, että ihminen koostuu kokonaan maan materiasta (1. Moos. 2:7 ja 3:19). Kuinka Jumala kykenee lisääntyessään kuromaan umpeen kuilun, muuttamaan kokonaan fyysisen ihmisen täysin hengestä koostuvaksi Jumalan perheen jäseneksi?
Se alkaa kokonaan fyysisessä ihmisessä olevasta hengestä (henkiaineen osasta). Muista, että tämä henki ei ole ihminen – se on vain jokin ihmisessä. Muista myös, että tämä henki ei näe, kuule eikä ajattele. Ihminen näkee, kuulee ja ajattelee fyysisten aivojensa ja viiden aistinsa, eli näön, kuulon, maistin, haistin ja tunnon kautta. Henki ihmisessä välittää fyysisen älyn voiman fyysisiin aivoihin muodostaen ihmismielen.
Tämä henki toimii muun muassa kuin tietokone lisäten aivoille psyykkisen ja älyllisen voiman. Aivoihin silmän, korvan ja aistien kautta saatu tieto "ohjelmoidaan" välittömästi henkitietokoneeseen. Kaikki muisti tallennetaan tähän henkitietokoneeseen. Tämä "tietokone" antaa aivoille mahdollisuuden palauttaa välittömästi mieleen minkä tahansa miljoonista päättelyprosessiin tarvittavista tietobiteistä. Toisin sanoen muisti tallentuu ihmisen henkeen riippumatta siitä, tallentuuko se myös aivojen "harmaaseen aineeseen".
Tämä ihmishenki lisää isäksi ihmiseen eläimiltä puuttuvan hengellisen ja moraalisen kyvyn.
Jumala asetti Aadamin saataville tarvittavan toisen hengen – Pyhän Hengen. Mutta kun Aadam kapinoi ja otti kielletyn hedelmän, Jumala ajoi Aadamin ulos ja sulki täysin pääsyn Jumalan Pyhää Henkeä symboloivaan – elämän puuhun.
Kristuksen kautta parannuksen tekevä ihmiskunta voi kuitenkin vastaanottaa edelleen Jumalan Pyhän Hengen lahjan. Kristus sanoi Nikodeemukselle: "Joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa." Nikodeemus ei kyennyt tietenkään ymmärtämään asiaa. Nykyäänkään lähes kukaan ymmärtää. Jeesus selitti: "Mikä lihasta on syntynyt, ON liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki" (Joh. 3:6). Ihminen tuli maasta. Hän on liha. Jeesus ei puhunut toisesta fyysisestä syntymästä eikä kääntymyskokemuksesta tässä elämässä – vaan hengellisestä syntymästä – kun ihmisestä TULEE henki, kun hän ei enää koostu materiasta, vaan koostuu kokonaan hengestä! Kyllä, kirjaimellisesti! Silloin henkilö on syntynyt Jumalasta. Jumala on Henki (Joh. 4:24).
Tullaksemme ihmiseksi meidän on oltava ihmisisämme siittämä. Vastaavasti syntyäksemme uudesti – Hengestä, joka on Isästä Jumalasta, henkilön täytyy olla ensin siitetty hengellisestä Isästä – Jumalasta.
Tämä selitetään Room. 8:16–17: "[Jumalan] Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan [siittämiä] lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, [emme vielä perineitä emmekö omistajia]; Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä..."
Jumalan Pyhä Henki, yhdistyneenä ihmisen henkeen ihmismielessämme, suorittaa kaksi asiaa: (1) siittää ihmiseen jumalallisen iankaikkisen elämän, jotta hän myöhemmin syntyisi Jumalan perheeseen jumalallisena, tuolloin kokonaan hengestä koostuvana; (2) antaa ihmismielelle voiman ymmärtää hengellistä tietoa – ymmärtää, mitä Jumalassa on (1. Kor. 2:11). Lisäksi Jumalan Pyhä Henki välittää jumalallisen rakkauden, uskon ja voiman saatanan ja synnin voittamiseksi.
Tämä nyt Hengen siittämä kristitty omaa nyt ehdollisesti itsessään ikuisen elämän läsnäolon – Jumalaelämän – mutta ei ole vielä kuolematon henkiolento – ei koostu vielä kokonaan hengestä.
Hän on nyt Jumalan perillinen, kuten rikkaan miehen poika on isänsä perillinen – mutta hän ei ole vielä "uudestisyntynyt" – ei vielä perijä eikä omistaja. Kun Kristus palaa maan päälle kuningasten Kuninkaana, jos Jumalan Pyhä Henki asuu meissä, Jumala on "eläväksitekevä" kuolevaisen ruumiimme kuolemattomuuteen meissä asuvan Henkensä kautta, (Room. 8:11; 1. Kor. 15:49–53).
Katso, miten tämä hämmästyttävä vastaavuus jatkuu:
Aivan kuten ihmisen lisääntymisessä hedelmöittynyt alkio, josta myöhemmin tulee sikiö, ei ole vielä syntynyt, vaan on edelleen ihmisäidin ruokkima, samoin myös siitetty kristitty ei ole vielä syntynyt Jumalan perheeseen. Jumalallinen elämä on vasta siitetty.
Saatana on onnistunut eksyttämään suurimman osan valtakristillisyydestä uskomaan, että he ovat jo "uudestisyntyneitä" hyväksyessään Kristuksen.
Mutta aivan kuten ihmisen lisääntymisessä, kun ihmisen piirteet ja muoto sekä ruumis ja aivot alkavat vähitellen muotoutua raskauden aikana, niin nyt Jumalan vanhurskas ja pyhä luonne alkaa muotoutua ja kasvaa.
Itse asiassa tämä jumalallinen luonne saattaa muovautua monissa niin hitaasti, ettei se ole aluksi juurikaan näkyvissä lukuun ottamatta joissakin ilmenevää hengellisen "romantiikan" hurmion hehkua – joka säteilee hengellisen kääntymyksen "ensirakkautena". Mutta mitä tulee hengellisen tiedon (2. Piet. 3:18) ja hengellisen luonteen kasvamiseen, suurin osa on vielä opittava ja kehitettävä.
Vasta kääntymyksen tehnyt ihminen on hengellinen "alkio", jota on ravittava ja ruokittava hengellisellä ravinnolla. Jeesus sanoi, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä (fyysisestä ravinnosta), vaan jokaisesta Jumalan sanasta. Raamattu on kirjattu Jumalan sana, aivan kuten Kristus on henkilöitynyt Jumalan Sana. Tämä kasvu on luonteen kehittymistä, joka vaatii aikaa ja tulee pitkälti kokemuksen kautta. Ennen kaikkea se vaatii jatkuvaa Raamatun opiskelua, jotta osoittautuu Jumalalle kelpoiseksi, sekä runsaasti jatkuvaa harrasta rukousta. Kun tutkit Raamattua, Jumala puhuu sinulle. Kun rukoilet, sinä puhut Jumalalle. Tällä tavoin opit tuntemaan todella Jumalan, aivan kuten tutustut ihmisiin paremmin keskustelun kautta.
Suuri osa tästä hengellisestä luonteen kehittymisestä tapahtuu kuitenkin kristillisessä yhteydessä toisiin hengellisesti siitettyihin Jumalan seurakunnassa.
Lisäksi, aivan kuten ihmisen fyysinen alkio ja sikiö saavat fyysistä ravintoa ihmisäidin kautta, Jumalan seurakunta on jäsentensä hengellinen äiti. Jumalan seurakuntaa kutsutaan nimellä "Jerusalem, joka ylhäällä on… se on meidän äitimme" (Gal. 4:26).
Huomaa tarkka rinnastus. Jumala on asettanut seurakuntaansa kutsutut ja valitut pastorit ruokkimaan laumaa: "Pyhäin täydellisyyteen, palveluksen työhön [julistamaan Kristuksen evankeliumia Jumalan valtakunnasta kaikkeen maailmaan] ja Kristuksen ruumiin [seurakunnan] rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään" (Ef. 4:12–13 alku Biblia 1776).
Kristuksen tosi pastorien (vain harva nykyään) velvollisuus on suojella siitettyjä, mutta vielä syntymättömiä pyhiä vääriltä opeilta ja vääriltä pastoreilta!
Ihmisen lisääntyminen kuvaa suurenmoisella tavalla Jumalan itsensä lisääntymistä!
Muista Jumalan tarkoitus on, että ihmiset lisääntyvät perheessä. Se lisää ihmislapsia ihmisperheeseen. Ihmisperhe on tarkka esitys Jumalaperheestä. Jumala ei suonut avioliittoa ja perhe-elämää millekään muulle elämänmuodolle, vain ihmisille, joiden potentiaali on astua Jumalan perheeseen! Pohdi asiaa eteenpäin! Fyysisen ihmissikiön on kasvettava fyysisesti tarpeeksi suureksi syntyäkseen, samoin myös siitetyn kristityn on kasvettava hengellisesti Kristuksen armossa ja tuntemisessa (2. Piet. 3:18) – hänen on voitettava, kehityttävä hengellisessä luonteessa, tämän elämän aikana, jotta hän voi syntyä Jumalan valtakuntaan!
Asiaa havainnollistaa erinomaisesti vertaus leivisköistä. Vertauksessa (Luuk. 19:11–27) Jeesus kuvaa itseään jalosukuisena miehenä, joka matkaa kaukaiseen maahan (taivaaseen) vastaanottamaan valtakunnan ja palatakseen myöhemmin takaisin. Mies kutsuu 10 palvelijaansa, joille hän antaa kullekin leiviskän. Miehen poissa ollessa palvelija, jonka kaupankäynti tuottaa 10 leiviskää, nimitetään kiitokseksi 10 kaupungin hallitsijaksi Jumalan valtakunnassa. Yhtä kyvykkäästi alkanut, mutta vain viisi puntaa – puolet vähemmän tuottanut, nimitetään hallitsemaan viittä kaupunkia. Kolmannelta, joka ei tuota mitään – otetaan pois alussa annettu leiviskä.
Toisessa leiviskävertauksessa (Matt. 25:14–30) yhdelle annetaan viisi, toiselle kaksi ja kolmannelle yksi leiviskä – jokaiselle kykynsä mukaan (kuten golf-tasoituksessa). Kun Kristus palaa, viisi leiviskää saanut on tuottanut viisi lisää (mikä edustaa elämän aikaista hengellistä kasvua ja voittamista), mistä häntä kiitetään hyvänä ja uskollisena palvelijana ja annetaan tuoton mukainen vastuu Jumalan valtakunnassa. Kaksi leiviskää saanut ja kaksi lisää tuottanut on saavuttanut suhteessa kykyihinsä yhtä paljon, miksi hän saa yhtä suuren palkkion. Mutta yhden leiviskän saanut ei tuottanut leiviskällään yhtään mitään, eli henkilö ei kristillisen ihmiselämänsä aikana voittanut, ei kasvanut hengellisesti – ei kehittynyt luonteessaan. molempien vertausten leiviskät edustavat kääntymyksessä saatua Jumalan Pyhän Hengen alkumittaa. Kun Hengen siittämä henkilö kulkee jatkuvasti Pyhän Hengen johdattamana – seuraa, missä Jumalan Henki avaa ymmärryksen, kasvaa hengellisessä tiedossa ja voittaa – Jumalan Hengen mitta kasvaa henkilössä. Jeesus täytettiin Pyhällä Hengellä – ei kuitenkaan mitalla (Joh. 3:34). Vertaukset osoittavat, että käännynnäinen, joka ei kasva Hengessä ja luonteen kehityksessä, häviää! Hän edustaa "Kristuksen vastaanottanutta", joka katsoo olevansa jo "uudestisyntynyt", joka ei ajattele, että hänen täytyy voittaa, kasvaa hengellisesti ja kehittyä hengellisessä luonteessaan. Hän luulee olevansa "jo pelastettu" ja sanoo, ettei hän usko pelastukseen "tekojen" kautta.
Hän ei ymmärrä, että vaikka pelastus on ilmainen lahja, meidät palkitaan tekojemme mukaan (Matt. 16:27). Tekemättä mitään hän menetti paitsi palkkion myös iankaikkisen elämän ilmaisen lahjan.
Kun Kristus palaa tuoden Jumalan valtakunnan, hän vastaa moisille henkilölle: "Sinä paha ja laiska palvelija... Ottakaa sentähden leiviskä häneltä pois... Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys" (Matt. 25:26–30). Henkilö epäonnistui täysin Jumalan todellisessa tarkoituksessa – meissä pyhän, vanhurskaan luonteen tuottamisessa, jonka vastaanotamme Jumalalta.
Moni on petetty väärään "pelastukseen".
Päätän vastaavuuden: Samoin kuin fyysinen sikiö kehittää vähitellen yksi kerrallaan fyysiset piirteet, elimet ja ominaisuudet, myös syntyneen kristityn on kehitettävä elämänsä aikana, yksi kerrallaan, hengelliset ominaisuudet , rakkaus, usko, hengellinen tieto, kärsivällisyys, lempeys, ystävällisyys ja itsensähillitseminen. Hänen on oltava Jumalan sanan tekijä. Sikiö, joka ei kasva, ei synny vaan kuolee!
Kuilun umpeen kurominen
Lopulta, miten Jumala on suunnitellut "kurovansa umpeen" kuilun koostumuksesta fyysisestä hengelliseen – lisääntyäkseen fyysisestä maaperästä koostuvissa fyysisisissä ihmisissä?
Ensiksi Jumala asetti fyysiseen ihmiseen "ihmisen" hengen. Ihmisen henki ei kuitenkaan tee päätöksiä, ei tee parannusta eikä rakenna luonnetta. Kuten olen korostanut, tämä henki ei anna elämää, se ei voi nähdä, kuulla, tuntea eikä ajatella. Se mahdollistaa fyysisen ihmisen toimet aivojen kautta. Tämä henki tallentaa ihmisen jokaisen ajatuksen – jokaisen viiden aistin kautta saadun tiedon – ja se tallentaa täsmällisti ihmiselämässä kehitetyn luonteen – hyvän ja pahan.
Ihminen on tehty kirjaimellisesti savesta. Jumala on kuin savenvalaja, joka muovaa ja muokkaa savesta astian. Jos savi on liian kovaa, se ei taivu Jumalan haluamaan muotoon. Jos se on liian pehmeää ja kosteaa, se ei ole tarpeeksi kiinteää eikä "pysy muodossa", kun savenvalaja taivuttaa sitä muokatessaan.
Huomaa Jes. 64:7: "Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme; me olemme savi, ja sinä olet meidän valajamme, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa."
Jumala on antanut jokaiselle yksilölle oman mielen. Jos joku kieltäytyy tunnustamasta Jumalaa tai Jumalan tietä – kieltäytyy tekemästä parannusta väärältä tieltä ja kääntymästä oikealle tielle – Jumala ei voi ohjata eikä luoda henkilöön jumalallista luonnetta. Ihmissaven on oltava taipuisa ja muokkauduttava vapaaehtoisesti. Jos henkilö jäykistyy ja vastustaa, hän on liian kuivan ja jäykän saven kaltainen, jota savenvalaja ei kykene muokkaamaan, joka ei muokkaudu eikä taivu. Jos henkilöltä puuttuu taas tarvittava tahto, päämäärä ja määrätietoisuus, kyky "pysyä muodossa", kun Jumala muovaa häntä osalta tahtomakseen – on hailakka, epäröivä, vailla vankkaa luonnetta, hän ei kestä loppuun asti vaan epäonnistuu.
Totuudessa me olemme Hänen kättensä tekoa, kuitenkin meillä on osamme tässä hengellisessä kehityksessä. Jos laiminlyömme laiskasti Raamatun opiskelun ja rukouksen – jos materiaaliset intressit muodostuvat tärkeämmiksi ja laiminlyömme näin suuren pelastuksen, me epäonnistumme.
Mutta jos omaamme luonteen lujuuden, antaudumme ja omasta tahdostamme asetamme itsemme Jumalan käsiin, Jumala istuttaa meihin Henkensä ja sen kautta oman vanhurskautensa – oman luonteensa – avaa mielemme Jumalan hengellisen tiedon. Meidän on haluttava tätä! Meidän on tehtävä työtä sen eteen! Meidän on asetettava se ensimmäiseksi, kaiken muun edelle.
Kyseessä täytyy olla Jumalan vanhurskaus, sillä meidän vanhurskautemme on Jumalan silmissä kuin saastainen vaate. Jumala istuttaa meihin jatkuvasti tietoaan, vanhurskauttaan ja luonnettaan – jos ahkerasti etsimme ja haluamme sitä. Oma osamme asiassa on erittäin tärkeä. Kuitenkin kaikki kunnia kuuluu Jumalalle.
Kun saavutamme Jumalan Pyhän Hengen kautta lisääntyvästi Jumalan luonteen, Jumala lisääntyy meissä.
Lopulta ylösnousemuksessa olemme kuin Jumala – asemassa, jossa emme voi tehdä syntiä, koska olemme itse asettaneet itsemme niin ja olemme kääntyneet pois synnistä ja taistelleet ja kamppailleet syntiä vastaan ja voittaneet synnin.
Jumalan tarkoitusperä TOTEUTUU!
Miksi materiasta?
Vielä toistamiseen, pysähdy ja ajattele!
Miksi Jumala päätti tehdä ihmisen fyysisestä materiasta eikä hengestä? Hän teki enkelit hengestä.
Muista, että Jumalan tarkoitus on lisääntyä! Hänen jumalallisten lastensa on määrä tulla hänestä siitetyiksi ja sitten syntyä hänen Jumala-perheeseensä. Kristus, edelläkävijämme, oli Isän ainutlaatuisesti kaikista muista poikkeavasti siittämä, kun Pyhä Henki siitti hänet neitsyt Mariassa. Hän oli Jumalan siittämä (ainoa tuolla tavoin) Poika inhimillisestä sikiämisestä ja syntymästä. Hän on jo nyt esikoinen monien veljien joukossa (Room. 8:29), syntynyt Jumalan Pojaksi kuolleista ylösnousemuksen kautta (Room. 1:4), niin kuin mekin voimme myöhemmin.
Osoittaaksemme, että Kristus on jo enkeleitä korkeampi, mikä on myös meidän potentiaalimme, muistetaan, että me olemme Kristuksen kanssaperillisiä, ja että Jumala sanoo Kristuksesta: "Tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän. Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut siitin?" (Hepr. 1:4–5 KJV.) Jobin kirja puhuu luvuissa 1, 2 ja 7 enkeleistä Jumalan poikina, mutta ainoastaan luotuina "poikina". Jumala ei koskaan sanonut heille kuten Heprealaiskirjeen ensimmäisessä luvussa: "Te olette minun omia siitettyjä poikiani". Kun me ihmiset saamme Jumalan Pyhän Hengen, meistä tulee Jumalan siittämiä poikia ja perillisiä, jotka saavat perintönä hänen nimensä – aivan kuten minun siittämäni pojat perivät minun nimeni.
Kun synnymme Jumalasta, meistä tulee henki. Miksi Jumala kuitenkin muodosti ihmisen alun perin materiallisesta aineesta – maasta?
Olen jo osittain vastannut kysymykseen. Koska enkelit ovat henkiä, he ovat kuolemattomia, ja syntiä tehneet kantavat rangaistuksensa ikuisesti. Heidän rangaistuksensa ei ole kuolema. Heidän rangaistuksensa on Jumalan heille tarjonneen loistavan tilaisuuden menettäminen, tarkoitusperänsä maan päällä toteuttamiseksi, ja ikuisesti kaunaisena, katkerana, kapinallisena ja täydellisen toivottomana ja turhautuneena eläminen, oman syntinsä seurauksena. Kerran mielensä vääristettyään enkelit eivät kykene enää koskaan palaamaan tasapainoon vaan menettävät onnen ja ilon ikuisesti.
Jos toisin materiasta koostuva ihminen tekee syntiä, kieltäytyy parannuksen teosta ja kääntymästä pois synnistään, hän kuolee toisen kuoleman – hän tuhoutuu täysin (Joh. 3:16 alkuteksti) – niin kuin häntä ei olisi ollutkaan (Ob. 1:16). Tämä kuvastaa Jumalan armoa.
Fyysinen muuttuu, hengellinen on muuttumaton
Löytyy toinen tähdellinen syy. Humanistifilosofi Elbert Hubbard lausui aikoinaan: "Mikään ei ole pysyvää paitsi muutos." Materia ei pysy pysyvästi samanlaisena, muuttumattomana, se muuttuu jatkuvasti. Vaikka kivi tai rauta saattavat vaikuttaa muuttumattomilta alkuaineita, muutaman tuhannen vuoden kuluttua esim. Jerusalemin muurien jättiläismäisten kivien uutuus katoaa ja ne osoittavat ikänsä. Kaikki maapallolla näkemäsi muuttuu ajan myötä.
Henki on toisaalta muuttumaton – lukuun ottamatta Jumalan enkeliolentoihin asettamaa mielen voimaa – ajatella, järkeillä, tehdä päätöksiä ja tahdolla toimia päätöstensä tai valintojensa mukaisesti. Henkiaine on Jumalan tai henkiolentojen mielenvoimaa lukuun ottamatta muuttumaton. Kun saatana demoneineen teki aikanaan päätöksensä, henkiolentoina he eivät voineet enää muuttua!
Jumalan lisääntyminen vaatii vanhurskaan luonteen kehittymistä, mikä edellyttää muutosta. Jos Jumala olisi luonut meidät hengestä, päätettyämme hylätä Jumalan kerran, emme voisi enää koskaan tehdä parannusta – emme voisi muuttaa kulkuamme pois saatanan tieltä Jumalan tielle! Materiasta koostuva ihminen on altis muutokselle. Jumalan kutsuma ihminen voidaan saattaa tajuamaan, että hän on tehnyt syntiä ja tekemään parannus – muuttumaan pois synnistään – kääntymään Jumalan tielle. Ja kun hän on kerran muuttanut suuntansa, hän kykenee Jumalan avulla jatkamaan tiellä. Hän voi kasvaa hengellisessä tiedossa, kehittyä luonteessaan, voittaa väärät tavat, heikkoudet ja virheet.
Ja tämän kaiken tekee fyysinen ihminen, fyysisten aivojen välityksellä.
Ihmisessä oleva ihmisen mieli antaa aivoille fyysisen älykkyyden ja siihen yhdistetty Jumalan Henki antaa aivoille hengellisen ymmärryksen, nämä henget tallentavat tiedon ja luonteen sekä säilyttävät ne fyysisen muodon ja ulkonäön olella. Nämä henget eivät kehitä vanhurskasta luonnetta, mutta Jumala antaa meille Pyhän Hengen kautta hänen uskonsa, hänen vanhurskautensa – niin kauan kuin me sitä itse vilpittömästi toivomme. Kun pyhä ja vanhurskas luonne on kehitetty fyysisessä ihmisessä, MITEN Jumala kuroo kuilun ja muuttaa ihmisen hengeksi?
Henkimuotti
Olen osoittanut, että Raamattu kuvaa ihmistä savena – joka hän kirjaimellisesti on – ja Jumalaa savenvalajaksemme. Voimme kutsua Jumalaa myös Kuvanveistäjäksemme, sillä kun alistumme ja innokkaasti tahdomme, olemme hänen kättensä tekoa hengellisessä sekä luonteemme kehittymisessä. Job sanoi: "Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes muutokseni joutuisi. Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle [ylösnousemuksessa]; sinä ikävöitsisit kättesi tekoa" (Job 14:14–15).
Tämä saattaa meidät kysymykseen fyysisen ihmisen kuolemasta, sekä ylösnousemuksesta – jota Job kutsui "muutokseksi" – Jumalan valtakuntaan.
Huomaa, kuten edellä Jes. 64:7 sanoi: "Me olemme savi, ja sinä olet meidän valajamme, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa."
Jumala ei pystyisi muodostamaan, muokkaamaan, muuttamaan ja kehittämään meissä luonnettaan – tehtyämme syntiä – kaikki ovat tehneet syntiä – jos olisimme hengestä tehtyjä. Huomaa myös: "Sanooko savi valajallensa: Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä?" (Jes. 45:9).
Usein väärin sovellettu raamatunkohta kertoo: "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se [usko] on Jumalan lahja – ette tekojen kautta..." (Ef. 2:8–9).
Emme ansaitse pelastusta hyvillä teoilla emmekä hanki sitä teoilla – mutta kun saamme pelastuksen Jumalan lahjana, palkkio määräytyy "tekojemme" (Matt. 16:27) mukaan – kuinka hyvin elämme Jumalan tiellä – luonteemme kasvaminen.
Luetaan nyt jakeen loppuosa, jonka asiassa harhaan johtavat jättävät lähes aina tarkoituksellisesti lukematta: "Ette tekojen kautta..." Miksi ei? "... ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme HÄNEN TEKONSA, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme" (Ef. 2:9–10).
Olen pyrkinyt korostamaan, että meidän on oltava yhteydessä Jumalaan, että hän on Savenvalaja – tai Kuvanveistäjä – joka muokkaa, muovaa ja hahmottaa elämämme ja vanhurskaan luonteensa oman luonteensa kuvaksi, kuten me tahdomme ja mukaudumme.
Aivan. Olen todennut, ettei meihin voida luoda tieten tahtoen jumalallista luonnetta. Se on kehitettävä. Meidän on mukauduttava. Meidän on haluttava sitä, etsittävä sitä. Ja silti se tulee Jumalalta. Eli jos pitäydymme päivittäin läheisessä yhteydessä Luojaamme hänen Henkensä ja meidän henkemme kautta – muista, että hänen Pyhä Henkensä "itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia" (Room. 8:16) – silloin hän muovaa ja muokkaa luonnettamme. Jos Jumala olisi luonut meidät hengestä koostuviksi, syntiä tehtyämme se ei olisi enää mahdollista.
Kuten Job totesi, me kuolemme. Kuoleman jälkeinen elämä tulee ylösnousemuksen kautta. Kun me kuolemme, kaikki tietoisuus lakkaa. Fyysisten aivojen taju katoaa ja aivot maatuvat.
Mikä ruumis meillä on ylösnousemuksessa? Tähän kysymykseen vastataan 1. Kor. luvussa 15: "Mutta joku ehkä kysyy: Millä tavoin kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?… Ja kun kylvät [maahan hautaaminen], et kylvä sitä vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, nisun jyvän tai muun minkä tahansa. Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren" (jakeet 35–38).
Kuolleen ruumis ei ole sama ruumis, joka nousee ylösnousemuksessa.
Nyt tärkein osa koskien ihmisessä olevaa henkeä – jota kutsun "ihmisen hengeksi". Se ei anna ihmiselle elämää. Se ei näe, kuule eikä ajattele. Ihminen itse tekee päätöksensä, juuri fyysiseen ihmiseen on rakennettava luonne. Jumala muovaa luonteensa ihmisen saveen. Henki ihmisessä tallentaa aivojen omaksumat tiedot, jopa asenteen, luonteen laadun, tallentaa aivojen lisäksi koko ruumiin. Se tallentaa jopa sormenjäljet.
Vertaa tätä kuvanveistäjän muottiin. Kun kuvanveistäjä valmistaa pronssisen ihmispatsaan, hän saattaa muokata alkuperäisen mallin ensin savesta – tai kipsistä. Sen jälkeen kuvanveistäjä valmistaa muovaamastaan mallista muotin. Muotti on valmiin mallin muotoinen ontelo, joka täytetään pronssisulalla, joka saa jähmettyä. Kun muotti poistetaan, pronssihahmo on alkuperäisen mallin tarkka kopio.
Jokaisessa ihmisessä oleva Henki toimii muottina. Se säilyttää ihmisen muistin, luonteen, muodon ja hahmon.
En luonnollisestikaan ajattele henkeä ontelona, mutta se omaa saman tarkoituksen kuin kuvanveistäjän muotti. Kun henkilö vastaanottaa Pyhän Hengen, Jumala antaa ylösnousemuksessa henkiruumiin, joka on muovattu ja muokattu henkimuotin kautta. Ylösnoussut koostuu hengestä, ei materiasta, kuten ihmismalli. Hän herää yhtäkkiä eloon ylösnousemuksen henkimuodossa. Aivan kuin kuolinhetken tajunnan menetyksen jälkeisellä sekunnilla. Hänen muistinsa on ennallaan. Hän näyttää muodoltaan ja hahmoltaan samalta kuin ihmiselämänsä aikana. Jopa hänen sormenjälkensä ovat samat.
Hän omaa sallimansa Jumalan itseensä rakentaman luonteen. Hän elää ikuisesti! Isän Jumalan tavoin hänet on omasta tahdostaan tehty sellaiseksi, ettei hän voi tehdä syntiä (1. Joh. 3:9).
Ylösnousemuksessa nouseva ruumis ei ole sama kuin ihmiselämän aikainen lihasta ja verestä koostunut ruumis. Jumala ei muuta liha- ja veriainetta hengeksi. Kuoleman jälkeen lihasta ja verestä koostuva fyysinen ruumis hajoaa ja rappeutuu, mutta tuossa ruumiissa ollut henki säilyttää kuvanveistäjän muotin tavoin tarkan muodon ja hahmon, muistin sekä luonteen koskemattomana. Ja tuo muotti, joka on henki, ei muutu – vaikka ylösnousemus tapahtuisikin tuhansia vuosia kuoleman jälkeen.
Huomaa, mitä kuoleman yhteydessä tapahtuu.
"Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin." Kuoleman jälkeen, maahan haudattu tai tuhkattu, fyysinen ruumis palaa maahan, mutta ihmisessä ollut, kaiken tallentanut henki – ruumiin muodon ja hahmon, kasvojen identiteetin, muistin ja luonteen – palaa Jumalan tykö.
Se säilytetään muuttumattomana.
Aabrahamin, Mooseksen, Daavidin ja Danielin kaltaiset pyhät kuolivat tuhansia vuosia sitten. Pysähdy ja ajattele tätä! Jumalan täytyi omata keino säilyttää pyhien muoto, hahmo, ulkonäkö, mieli ja luonne tuhansia vuosia. He koostuivat turmeltuvasta lihasta ja verestä. He (ihminen koostuu täysin materiasta) olivat maatuneet mullaksi kauan sitten, mutta ylösnousemus vaikuttaa tapahtuvan kuolinhetken tajunnan menetystä seuraavalla sekunnin murto-osalla.
Kuoleman hetkellä tietoisuus lakkasi. Jumalan sana sanoo: "Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään" (Saarn. 9:5).
Jumalan luokse palaava henki on henkilössä koko elämän ajan ollut ihmishenki. Ei "kuolematon sielu", sillä sielu on kuolevainen ja turmeltuva.
Jumalan Pyhän Hengen omaavat nousevat ensimmäisessä ylösnousemuksessa (Ilm. 20:4–5). He nousevat kuolemattomina, loistavassa henkiruumiissa, ja heidän kasvonsa loistavat kuin aurinko.
Kaikki muut, ne joita Jumala ei ole kutsunut ihmiselämän aikana iankaikkiseen pelastukseen, herätetään henkiin Kristuksen alaisen tuhatvuotisen Jumalan valtakunnan jälkeen fyysisessä ruumiissa suuren valkean valtaistuimen tuomiolle (jakeet 11–12). Heidät herätetään henkiin kuolevaisina lihasta ja verestä koostuvina, aivan kuten aikaisemmin. Tällä suurella tuomiolla heidät "kutsutaan" – heidän silmänsä avataan Jumalan totuudelle. Lopulta seuraa viimeinen ylösnousemus (jakeet 13–15) niille, jotka Jumala oli kutsunut kuolevaisen ihmiselämänsä aikana, mutta jotka hylkäsivät totuuden tai kääntyivät siitä pois. He joutuvat tulijärveen yhdessä suuren valkean valtaistuimen tuomiossa totuuden hylänneiden kanssa (2. Piet. 3:10–11), mikä on toinen kuolema. He tulevat Jumalan valtakunnassa tomuksi kuolemattomien jalkapohjien alle (Mal. 4:3), ja he ovat kuin eivät olisi koskaan olleetkaan (Ob. 16).
Miljoonia kuolemattomiksi lunastettuja odottaa nyt valtavan mahtavan ihmisen potentiaalin täyttyminen – kun Luoja Jumala asettaa koko maailmankaikkeuden hallintomme alaiseksi (Hepr. 2:7–8).
